Historiaa  
  Säännöt  
  Ajankohtaista  
  Uutisia (ent. vieraskirja)  
  Toimihenkilöt  
  Sukutapaamiset  
  Kuvia  
     
                                                           
                                                           
  Kairikon suvun historiaa  
                                                           
  Sukuyhdistys Kairikko ry:n tarkoituksena on selvittää suvun vaiheita ja historiaa, vaalia karjalaista perinnettä ja suvun perinteitä sekää edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta jäsentensä keskuudessa. Suvun kantavanhemmat ovat Feodor Kairikko (vuoteen 1936 Kräkin) ja Maria Kairikko (os Tirkkonen). He avioituivat 1899 ja aloittivat yhteisen elämänsä Laatokan ja Äänisen (Pitkäranta- Petroskoi) välisen reitin varrella Tulemajärven Kolatselässä Venäjän keisarikunnan puolella.

Feodor toimi aluksi Hosainoffin kauppahuoneen myymälänhoitajana, mutta jo 1909 hänestä tuli itsenäinen kauppias ostettuaan hoitamansa kaupan itselleen. saaminen oli välttämätön kauppiaan oikeuksien saamiseksi. Maria Tirkkonen oli syntynyt Syvärillä ja oli Venäjän keisarikunnan kansalainen, vaikka molemmat vanhempansa olivatkin Savosta sinne 1860-luvun nälkävuosina muuttaneita.

Kauppias Kräkinin rakentama komea liiketalo oli seudun ensimmäinen suomalaistyylinen ja maalattu. Perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta, joista viisi tytärtä ja neljä poikaa varttui aikuisuuteen ja perusti oman perheen. Lapset saivat keisariperheen jäsenten mukaiset nimet 1900 syntyneestä Aleksandra (Sanni) tyttärestä alkaen (Viktor, Manja, Klaudia, Olgan, Julian, Veran, Ljuban ja Nikolai). Vallankumouksen melskeissä perhe jäi sulkeutuneen rajan taakse Neuvosto-Venäjän puolelle. Feodor Kräkin joutui ankariin kuulusteluihin eikä hänen kohtalostaan ollut talvella 1917-1918 mitään tietoja useaan kuukauteen. Laihtuneena ja pahoinpideltynä Feodor kuitenkin palasi takaisin. Raskaana ollut Maria Kräkin joutui useaan kertaan vannomaan pienten lastensa ja vielä syntymättömän lapsensa kautta, että perhe ei ollut kätkenyt vallankumouksen punakaartilta mitään varallisuutta. Elokuussa 1918 syntyi sitten Pauli.

Pääsiäisenä 1919 Aunuksen retkikunta tuli veneineen kaupan rantaan ja vangitsi juhlatuulella olleen puna-armeijan osaston. Sotilashallinto nimesi Feodor Kräkinin alueen "nimismieheksi." Nuorten vapaaehtoisten intomielinen joukko joutui kuitenkin parin kuukauden kuluttua toteamaan puna-armeijan saaneen rivinsä kuntoon ja heinäkuussa joukot palasivat kaatuneita helteessä mukanaan kuljettaen jälleen kaupan rantaan. Silloin Kräkinin perhe lastattiin kahteen hevoskärryyn ja kaikki oli jätettävä sellaisenaan taakse. Perhe saapui muutaman päivän kuluttua Feodor Kräkinin kotitaloon Impilahdelle.

Seuraavaksi oli etsittävä uuden elämän alku hyvin vaikeassa tilanteessa. Uusi kauppapaikka löytyi Suistamon pitäjän Loimolan kylästä, jossa oli rautatien rakentaminen ja suuret metsätyöt käynnissä. Aluetta kutsuttiin Klondykeksi, koska kulkumiehiä ja rahaa oli liikkeellä. Loimolassa syntyi viimeinen lapsi, Jussi, 1921. Maria nimesi hänet varmaankin omassa suvussaan käytetyn nimen Juhana (Ivan) mukaan.

Kaupankäynti oli vilkasta ja siinä ohessa toimitettiin monenlaista yrittämistä. Oli majoitustoimintaa, turpeen nostamista, kuljetustoimintaa, puhelinkeskus jne. Perheen lapset oppivat todelliseen monialayrittämisen. Tyttäret kävivät joko seminaarin tai kauppakoulun. Pojat ja tyttäristä nuorimmat Julia ja Vera toimivat suurtaloudessa sotaan saakka.

Perheen nuoret olivat aktiivisia urheiluseurassa, suojeluskunnassa ja lotta-toiminnassa. Venäjän puolelta paenneina perhe halusi osoittaa suomalaisuutensa ja niinpä sukunimi suomalaistettiin Kairikoksi 1935.

Talvisodan kuuluisan Kollaan taistelupaikka oli vain muutaman kilometrin päässä kaupasta ja eversti Palolammen komentopaikka ja esikunnan majoitus tapahtui Kairikon kauppakiinteistössä. Talvisodan kääntyessä loppupuolelleen kauppa tyhjennettiin ja loput tavarat evakuoitiin Rantasalmelle ja sittemmin Kihniölle.

Jatkosodan myötä Loimolassa sijainnut kauppa säästyi sodan tuhoilta ja perhe ehti palata ja aloittaa uutta elämää, mutta mikään ei ollut niin kuin ennen. Pappa Kairikkko kuoli 71 vuoden ikäisenä 1943 ja Karjala piti jättää lopullisesti 1944. Kolmannen kerran elämä piti aloittaa uudestaan - tällä kertaa perheen lapset olivat omien perheidensä vanhempina. Mamma Kairikko ei koskaan toipunut kaikista menetyksistä. Hän eli Kiuruvedellä vanhimman poikansa Viktorin perheessä ja kuoli 85 vuoden ikäisenä vuonna 1965.
 
                                                           
  Niilon päiväkirja 1.1.1942 - 10.8.1942                                  
                                                           
                                                           
  Lasten perheet:                                
                                                           
 
Sanni ja Leo Hattunen
Sanni (Aleksandra) ja Leo Hattunen olivat molemmat aivan 1900-luvun alussa syntyneitä ja molemmat kuolivat parin viikon välein 1980. He olivat molemmat kauppiasperheen lapsia, joten kaupan pitämisen aloittaminen yhteisin voimin 1920-luvun lopussa Korpiselän Ägläjärvellä oli aivan luontevaa. Perheeseen syntyi kolme poikaa (Viljo 1929, Heikki 1934 ja Hannu 1937). Sotavuosien jälkeen perhe asettui Isokyröön, jossa perheeseen syntyi vielä Lea-tytär. Uudelleen käynnistettyä kauppatoimintaa perhe on pitänyt siitä alkaen, nyt jo lastenlasten toimesta.
 
     
 
Viktor ja Klaudia Kairikko
Viktor ja Klaudia (Jarkku) aloittivat yhteisen taipaleensa 1930-luvun alussa. Perhe asettui Loimolaan, jossa heille syntyi Maija, Leo ja Irja. Evakkomatkalla syntyi Anja ja Liisa. Viktor suunnitteli jatkosodan asemasodan aikana Kolatselän syntymäkodin hankkimista, mutta kaikki suunnitelmat muuttuivat Karjalan lopulliseen menettämiseen. Kiuruvedellä syntyivät perheen nuorimmaiset Lea ja Eeva. Viktor-eno menehtyi sydänkohtaukseen vain 55 vuoden ikäisenä.
 
     
 
Manja ja Antti Nissinen

Manja Kräkin ja Antti Nissinen vihittiin 1933. He ostivat 1935 Hämekoskella (Harlu) sijainneen kaupan, jossa Antti-setä oli palvellut jo 30 vuotta. Vain neljä vuotta myöhemmin tuli katkera lähtö evakkomatkalle. Liiketoiminta käynnistyi Liperin Viinijärvellä. Jyrki syntyi 1941 ja vuotta myöhemmin Markku. Markku oli vain kuukauden vanha, kun perhe palasi Hämekoskelle, jossa talo oli vielä pystyssä. Ja taas, kaksi vuotta myöhemmin, oli taas lähtö evakkotaipaleelle. Uusi elämä alkoi Valtimon Hiekkalahdessa 1945. Parikymmentä vuotta myöhemmin liiketoiminta päättyi ja elämänsä viimeiset vuodet he viettivät Oulussa. Manja kuoli 72 vuoden ikäisenä vuonna 1977.
 
     
 
Klaudia ja Eero Naukkarinen
Klaudia Kräkin valmistui opettajaksi 1929. Eero ja Klaudia vihittiin vuonna 1934. Eero-setä toimi Valtion rautateiden palveluksessa koko työelämänsä ajan, aluksi Karjalassa Suojoella ja vuodesta 1940 Heinäveden Vihtarissa. Lapsista Liisa (1935), Jussi (1936) ja Kaisa (1938) syntyivät Karjalassa: Lasse (1942) ja Ulla (1952) syntyivät Vihtarissa. Eläkepäiville Naukkariset muuttivat Joensuuhun, jossa Klaudia kuoli vuonna 1977 69 vuoden ikäisenä.
 
     
 
Julia ja Matti Haaparanta
Juli-täti valmistui opettajaksi Suistamon seminaarista 22 vuoden ikäisenä 1932. Hän toimi eri kouluissa sotavuosiin saakka, jolloin siirtyi Satakuntaan. Siellä hän kohtasi opettaja Matti Haaparannan, jonka kanssa avioitui. He toimivat opettajina Suistamolla Alatun koulussa. Heikki syntyi 1944. Sodan jälkeen he aloittivat opettajina Kauvatsan Jalonojan koululla, jossa jo Matin vanhemmat olivat toimineet vuosikymmenten ajan opettajina. Eläkevuosikseen he rakensivat kauniin talon Huittisten Junttilanmäkeen. 1970. Sairauksien taakka mursi Matin ja hän kuoli 1972. Juli-täti joutui vielä hautaamaan poikansa (1992). Hän jaksoi vielä lähes viiden vuoden ajan olla sukumme vanhimmaisena - muistojen kertojana ja ymmärtäväisenä myötäeläjänä aina 87 vuoden iäisenä tapahtuneeseen kuolemaansa asti.
 
     
 
Vera ja Erkki Länsimies
Vera Kräkin valmistui Sortavalan kauppakoulusta vain 18 vuoden ikäisenä 1931. Perheen kaupan palveluksessa toiminta jatkui Talvisodan alkuviikkoihin asti. Kesällä 1940 Vera meni naimisiin Erkki Länsimiehen kanssa. Metsähallitusta koko ikänsä palvelleen puolison työpaikat olivat Nurmes, Savonlinna, Kuopio ja Tampere, viimeksi Kuopio. Lapset syntyivät Nurmeksessa (Esko 1941, Eeva 1943 ja Armi 1948). Eevan menehtyminen aivokasvaimeen vain 23 vuoden ikäisenä varjosti koko Veran loppuelämää. Vera jäi leskeksi 1981 ja muutti Lauttasaareen 1985, kun Armi perheineen palasi kauan ulkomailla oltuaan Suomeen. Vera kuoli 1988 75 vuoden ikäisenä.
 
     
 
Niilo ja Jenny Kairikko
Pappa ja Mamma saivat pitkään toivotun toisen pojan 1915, kun Nikolai (Kolja) syntyi. Niilo oli perheen automies, joka pisimmillään rahtasi kuormia Petsamoon. Niilo ja Jenny (Mäkinen) vihittiin sodan varjossa ja Ulla syntyi 1940 ja Maire 1943. Niilo vastasi merkittävistä kuljetuksista Rukajärven suunnan taisteluissa. Hän sai niiden dramaattisten tapahtumien yhteydessä myrkyllisiä kaasuja ja menehtyi sodan päätyttyä Porissa 1945 vain noin 30 vuoden ikäisenä. Jenny-täti lapsineen pääsi uuden elämän alkuun Nurmeksessa, jossa asui talossaan vuodesta 1953 aina 74 vuoden ikäisenä tapahtuneeseen kuolemaansa asti.
 
     
 
Pauli ja Tyyne Kairikko
Pauli oli viimeinen Tulemajärvellä syntynyt lapsi (1918). Hän oli perheen monipuolisesti urheilua harrastaneista lapsista menestynein. Kilpailu-ura jatkui aina eläkevuosiin asti - hän menehtyi kilpaladulla 1980 vain 61 vuoden ikäisenä. Pauli ja Tyyne Kuittinen vihittiin Nurmeksessa 1945. Kaikki lapset, Kari (1946), Risto (1947), Arja (1949) ja Merja (1951) myös menestyivät urheilun parissa. Pauli-eno valmistui Evon metsäkoulusta metsäteknikoksi ja toimi Ahlströmin palveluksessa koko työuransa.
 
     
 
Jussi (Johannes) ja Hilkka Kairikko
Jussi-eno syntyi 1921 perheen palattua takaisin Suomeen. Hän onkin Pappa-Kairikon ohella ainoa Suomessa syntynyt vanhan polven jäsen. Sodan päätyttyä hän meni naimisiin Impi Pullin kanssa. Avioliitosta syntyi Juha (1946) ja Iiris (1948). Impi menehtyi silloin niin yleiseen tubiin vuonna 1950. Vasta 30 vuoden ikäinen kahden lapsen yksinhuoltaja-isä Johannes löysi uuden puolison Hilkan (Leppihalme). He elivät Kangasalla Vatialan koululla, jossa Hilkka oli opettajana. Siellä syntyivät Heidi (1952) ja Hannu (1954). Johannes toimi eläkkeelle siirtymiseensä asti Valmet Oy:n Lentokonetehtaan palveluksessa Tampereella ja viettää nyt eläkepäiviä Tampereella.